Kevät tekee tuloaan ja aurinko pilkahtelee kauniista toimiston ikkunoista sisään. Toimiston pihaan kurvaa auto, jossa basso jytisee kovaan tahtiin. Autosta hyppää mystinen nuorehkolta miehen alulta näyttävä, tatuoitu henkilö. Ovi narahtaa auki ja seuraavaksi haastonurkkaukseen istahtaa Elias ”Naatti” Huittinen.
– Moro! Elias Huittinen, ensihoitaja, sairaanhoitajaopiskelija, salibandy erotuomari, kameraoperaattori sekä jonkin sortin oman elämänsä ”yrittäjä” ja selviytyjä.
– Toimin VMH:lla kameraoperaattorina TV- ja livetuotannoissa. Normaali työpäiväni VMH:lla alkaa yleensä iltapäivällä toimistolla tavaroiden kasauksella pakuun, siitä matka kuvauslokaatioon, lokaatiossa välineiden kasaus ynnä muut alkutoimenpiteet, ottelun tuotanto, kaluston purku ja pakkaus takaisin autoon ja kotimatkalle.
-Livetuotannoissa olen ollut mukana 1285 päivää, eli noin 3,5vuotta. Alkuun vähemmän, nykyään useamman kerran kuussa.
– Kyllä se on se työn vaativuus ja oman kädenjäljen näkeminen jälkeenpäin. Se mitä kuvaat, menee sadoille tai jopa tuhansille nähtäväksi reaaliajassa. Jälkeenpäin pääsee itse katsomaan, ja kehittämään omaa tekemistä miten tehdä paremmin.
-Vahvuuksini töissä kokisin koripallossa ja jääkiekossa pelinlukutaidon sekä lähden rohkeasti kohti uusia työtehtäviä joita en ole aikaisemmin tehnyt.
-VMH:n ulkopuolella toimin ensihoitajana ambulanssissa, tuomaroin salibandyotteluita sekä opiskelen sairaanhoitajaksi. Unelmia löytyy, mm. kouluttautua hoitotason ensihoitajaksi sekä edetä tuomariuralla nuorten pääsarjoihin. Omistusasunto, oma perhe sekä kultainennoutaja lisäksi.
– Kyllä se on ehdottomasti työilmapiiri, kaikki ovat ystävällisiä toisilleen ja pyytävät sekä tarjoavat apua sitä tarvittaessa. VMH on yksi iso yhteisö!
Kiitos Haastonurkkaukseen pääsystä, ollaanhan yhteydessä vähintään tuotantojen välityksellä.
Syökää kun on nälkä, nukkukaa kun väsyttää, käykää vessassa kun on hätä. Ja ennen kaikkea, NAUTTIKAA!
