Kevät tekee tuloaan ja aurinko pilkahtelee kauniista toimiston ikkunoista sisään. Toimiston pihaan kurvaa auto, jossa basso jytisee kovaan tahtiin. Autosta hyppää mystinen nuorehkolta miehen alulta näyttävä, tatuoitu henkilö. Ovi narahtaa auki ja seuraavaksi haastonurkkaukseen istahtaa Elias ”Naatti” Huittinen.
– Moro! Elias Huittinen, ensihoitaja, sairaanhoitajaopiskelija, salibandy erotuomari, kameraoperaattori sekä jonkin sortin oman elämänsä ”yrittäjä” ja selviytyjä.
– Toimin VMH:lla kameraoperaattorina TV- ja livetuotannoissa. Normaali työpäiväni VMH:lla alkaa yleensä iltapäivällä toimistolla tavaroiden kasauksella pakuun, siitä matka kuvauslokaatioon, lokaatiossa välineiden kasaus ynnä muut alkutoimenpiteet, ottelun tuotanto, kaluston purku ja pakkaus takaisin autoon ja kotimatkalle.
-Livetuotannoissa olen ollut mukana 1285 päivää, eli noin 3,5vuotta. Alkuun vähemmän, nykyään useamman kerran kuussa.
– Kyllä se on se työn vaativuus ja oman kädenjäljen näkeminen jälkeenpäin. Se mitä kuvaat, menee sadoille tai jopa tuhansille nähtäväksi reaaliajassa. Jälkeenpäin pääsee itse katsomaan, ja kehittämään omaa tekemistä miten tehdä paremmin.
-Vahvuuksini töissä kokisin koripallossa ja jääkiekossa pelinlukutaidon sekä lähden rohkeasti kohti uusia työtehtäviä joita en ole aikaisemmin tehnyt.
-VMH:n ulkopuolella toimin ensihoitajana ambulanssissa, tuomaroin salibandyotteluita sekä opiskelen sairaanhoitajaksi. Unelmia löytyy, mm. kouluttautua hoitotason ensihoitajaksi sekä edetä tuomariuralla nuorten pääsarjoihin. Omistusasunto, oma perhe sekä kultainennoutaja lisäksi.
– Kyllä se on ehdottomasti työilmapiiri, kaikki ovat ystävällisiä toisilleen ja pyytävät sekä tarjoavat apua sitä tarvittaessa. VMH on yksi iso yhteisö!
Kiitos Haastonurkkaukseen pääsystä, ollaanhan yhteydessä vähintään tuotantojen välityksellä.
Syökää kun on nälkä, nukkukaa kun väsyttää, käykää vessassa kun on hätä. Ja ennen kaikkea, NAUTTIKAA!
Etelä-Karjalassa on kaunis ja talvinen, hiukan sumuinen iltapäivä. Mikä olisi parempaa kuin astua VMH:n valokuvaus studion pimeimpään nurkkaan ja käynnistää tietokone? Ei kai mikään. Haastonurkkauksessa ei kuitenkaan näytä olevan ketään paikalla, vaikka kaikki piti olla sovittuna, mikä homma? BLING! Microsoft Teams pärähtää itsestään käyntiin ja siellä onkin jo kaksi urheilunuorukaista linjoilla. Tämä se on nykypäivää!
Haastonurkkaukseen istahtaa tällä kertaa VMH:n kaksi kummipelaajaa Saipa Salibandyn P16 joukkueesta. Haastattelut suoritettiin vaihteeksi etäyhteydellä, digisukupolvi kunnioittaa tehokkuutta! Mistä nämä nuoret urheilijat unelmoivat, mikä on omassa lajissa parasta ja mitä heillä tulee ensimmäisenä mieleen VMH:sta? Sehän selviää lukemalla!
Santtu: Olen Santtu Turpeinen 15-vuotias yhdeksännellä luokalla ja pelaan salibandyä. Pelaamme SaiPa P16 joukkueella SM-sarjaa. Nuorempana tuli pelattua myös muita lajeja kuten jalkapalloa ja jääkiekkoa mutta ne jäi pois.
Kaius: Nimeni on Kaius Juntto ja pelaan salibandya SaiPa Salibandyn P16 joukkueessa.
Santtu: Lajin parissa olen hyvä siinä että tykkään ja jaksan harjoitella ja se on tärkeää kehittymisen kannalta. Muuten elämässä tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja myös koulu sujuu ihan hyvin.
Kaius: Vahvimmillani olen varmaankin urheilemisessa ja etenkin säbässä, se on mun juttu, läppäkin lentää frendien kanssa ihan hyvin.
Santtu: Parasta on kun saa kavereiden kanssa pelata ja pitää hauskaa. Silloin on mukava tulla harjoituksiin ja yrittää kehittyä joka päivä paremmaksi. Tietysti pelit on aina mukavia ja aina kiva voittaa. Haastavaa on välillä talvella kun koulupäivät on pitkiä ja pitäisi jaksaa heti sen jälkeen harjoituksiin niin välillä väsyttää eikä millään jaksaisi lähteä, mutta kyllä se aina kun vaan lähtee niin on kannattavaa.
Kaius: Paras asia Salibandyssä täytyy olla joukkuekaverit ja voittaminen, sen takia tätä tehdäänkin. Haastavimmat todennäköisesti loukkaantumiset ja isot häviöt.
Santtu: Tavoitteena on vaan yrittää kehittyä mahdollisimman paljon, päästä pelaajana eteenpäin ja nauttia lajista.
Kaius: Tavoitteeni salibandyssä juuri nyt olisi varmaankin päästä pelaamaan johonkin pääsarjaan esim. fliigaan tai mahdollisesti jopa ulkomaille. Junnareiden maajoukkuekin voisi olla mahdollinen tavoite.
Santtu: Salibandyssä ei ole oikein tiettyä idolia, mutta urheilijana olen tykännyt Cristiano Ronaldosta. Hän on aina tehnyt paljon töitä uransa eteen ja ratkaissut joukkueelle isoja pelejä. Ronaldo on kyllä välillä vähän ylimielinen mutta sitä on hauska seurata fanina. Yritän katsoa mallia hänen kovasta intohimostaan lajia kohtaan ja tehdä töitä unelmien eteen.
Kaius: Idolini on Roger Federer, todella arvostettava pelaaja ja varsinkin ihminen, Ihan okei tennispelaaja kanssa.
Santtu: Unelmana on pelata joskus maajoukkueessa. Olisi myös kiva pelata ammattilaisena, mikäli sellainen on salibandyssä mahdollista.
Kaius: Unelmiani voisi olla pelata korkeimmalla salibandytasolla.
Santtu: Jotakin valokuvausjuttuja tulee mieleen ja paikallisten urheiluseurojen sponsorina olen yhtiön nähnyt.
Kaius: VMH:sta mieleeni tulee varmasti ammattimaisuus ja hienot valokuvat. Better or nothing.
P16 / Pojat 07 – SaiPa Salibandy (saipasb.fi)
On pimeähkö marraskuinen aamu, sade vihmoo kasvoille ja tuuli riepottelee toimiston viereisiä puita vimmatusti. Valkoinen hybridi kurvaa toimiston pihaan. Vain 414 päivää (596 160min.) siinä kesti. Toimiston nurkassa ilmalämpöpumpun alla sijaitsevan nahkatuolin päältä on pölyt pyyhitty ja kahvin tuoksu tunkeutuu vastustamattomasti sieraimiin. On seuraavan Haastonurkkauksen aika!
Haastonurkkaukseen istahtaa Janne, KoSi, Kosanderi, Kosa, Miitti, Miina, KoSaMiitti. Rakkaalla ”lapsella” on monta nimeä.
Olen Janne Ruippo, olen tässä firmassa ollut aivan alkumetreistä lähtien. Patricin kanssa kaikki alkoi Mestis-tuotannoista Imatralla. Ohjaajana ja kameraoperaattorina meidät heitettiin lähestulkoon syvään päätyyn vuonna 2017. Siitä se lähti sitten liikkeelle ja tässä matkalla ollaan oltu melko monessa mukana ja opittu valtavasti matkan varrella niin urheilutuotannoista kuin kaikesta muustakin. Aluksi ajoimme Patricin pienellä Peugeot 206:lla tekemään tuotantoja pitkin 6-tietä, ikkunat jäässä ja meikä raappaasi ikkunoita samalla Patricin ajaessa 🙂 Voi niitä aikoija… Auto sai nimekseen Hiki-Pösö.
Todella vaihtelevia. Yksikään päivä ei käytännössä ole toisestaan kopio, joka sopii minulle loistavasti. Pitkän pelaajauran jälkeen keikkahommat ovat lähestulkoon urheilu-uran jatkumoa, joten mikäs sen mukavampaa kuin työkseen olla urheilun kanssa tekemisissä ja seurata ammattilaisia todella läheltä.
No kyllä tässä vahvuudeksi voi lukea kokemus ja näkemys ylipäätään urheilu- ja livetuotannoista. Monesti joudumme varsinkin uudessa kohteessa ratkomaan ihan käytännön ongelmia lähtien kaapelivedoista ja muista, joten tietynlainen kokonaisuuden hahmotuskyky ja ongelmien ratkaisu voidaan lukea vahvuudeksi. Ja tietysti voin lukea vahvuudeksi sen, että tuotantokamera pysyy käsissäni melko herkällä otteella, joten tapahtumien välittäminen kotikatsomoihin näyttää melko laadukkaalta.
Urheilulajeista lajeista tällä hetkellä harrastan kuntokiekkoa sekä Kung Fu:ta. Lisäksi omassa autotallissa teen erilaisia kuntopiirijuttuja. Lisäksi tulee tehtyä musiikkikeikkoja trubaduurina, Duona tai jopa bändin kera riippuen asiakkaan tilaamasta setistä. Musiikki on lähellä sydäntäni.
No kyllä meillä on sen verran hyvä porukka kasassa, että pakko sanoa että ei nämä oikein sellaisilta oikeilta töiltä tunnu. Vähän harrastuksesta olisi tullut ammatti ja silloin voidaan sanoa että ollaan oikeassa paikassa. Hommat hoidetaan ammattitaidolla, pieni pilke silmäkulmassa ja välillä jopa liiankin härskillä huumorilla… 🙂
Nauttikaa lähetyksistä, me teemme parhaamme. Välillä sattuu meillekin virheitä, niinhän se elämässä menee, niistä oppii parhaiten.
VMH:n haastonurkkaukset jatkuvat! Tänään haastonurkkauksessa VMH:n kummipelaaja Jesse Huhtala.
Lappeenrannan PEPOon comebackin tehnyt Jesse Huhtala on VMH:n kummipelaaja Ykkösen kaudella 2022. Huhtala siirtyi Lappeenrantaan Valkeakoskelta Veikkausliigaa pelaavasta FC Hakasta. Mitä Pirkkalasta lähtöisin olevalle Jesselle kuuluu ja mitä hän mieluiten tekee kauniina kesäiltoina? Lue ja selvitä!
Jesse Huhtala 21v, alun perin Pirkkalasta kotoisin ja siellä tullut lähes koko elämä vietettyä. Nyt toki jo kotiutunut Lappeenrantaan toistamiseen! Pelaan PEPOssa futista ja siihen on tällä hetkellä täysi focus päällä. 5 vuotiaana aloitin pallon potkimisen PJK:ssa ja sen jälkeen ei oo kyllä taukoa tullut vietettyä. Lukio opinnot on ollut maalissa nyt pari vuotta ja tarkoituksena olisi peliuran ohella jossai vaiheessa jatko-opintoja alkaa suorittamaan Yliopistossa.
Vahvimmillani olen ehdottomasti pelikentällä kun pääsen kiusaamaan vastustajan puolustajia! Kentän ulkopuolella vahvuudet löytyy järven/joen rannalta kun pääsee kaloja narraamaan!
Eihän tähän voi vastata kun voittamisen tunteen. Mikään ei voita sitä fiilistä kun tappelee 90 minuuttia jengin kanssa ja sen jälkeen pääsee pukukoppiin 3 pisteen kanssa. Totta kai hyökkääjälle maalien tekeminen on aina tärkeetä ja ei siihen kyllä oo ainakaan toistaseks uran aikana päässyt kyllästymään.
Haastavimpina tulee sitten loogisesti häviäminen. Ei varsinaisesti edes yksittäiset tappiot koska niitä ylä- ja alamäkiä tulee viikoittain ja sen osaa kyllä käsitellä jo. Mutta pidemmät tappioputket ja niissä kurssin kääntäminen on ehdottomasti haastavia paikkoja niin yksilölle kuin myös koko joukkueelle.
Nostan tähän Ishmael Yarteyn. Pelasin hänen kanssaan 2021 Valkeakoskella Hakassa. Oma kausi jäi lyhyeksi loukkaantumisen takia mutta koen että häneltä opin paljon niin pelaajana kuin ihmisenäkin. Hänellä on erittäin pitkä kokemus monista huippu seuroista ja vaatimustasosta huipulla pysymisestä.
2021 preseasonilla matsi HJK: ta vastaan kun pelasin Daniel O’Shaugnessyä vastaan 90min. Siinä kyllä huomasi minkä takia toinen kaveri paino muutama kuukausi sen jälkeen EM-kisoissa. Ei tullut meikäläiselle kauheen montaa kaksinkamppailu voittoa ja tulostaulullakin oli pelin jälkeen aika tylyt 4-0 lukemat.
Omalla tavallaan tässä elää sitä pikkupojan unelmaa kun saa tehdä työkseen sitä mitä rakastaa! Toki kaikkia unelmia ei vielä ole saavutettu ja tavoitteet on kehittyä pelaajana ja sitä kautta raivata tie vielä kovempiin sarjoihin pelaamaan ja mahtavaa olisi samalla tutustua johonkin uuteen maahankin.
Kuten tuossa aikasemmin jo mainitsinkin niin kalastaminen on lähellä sydäntä ja hienoja kesäiltoja tulee kyllä virveli kädessä vietettyä. Toki tulee ”vapaa-ajallakin” aika paljon urheilun parissa vietettyä aikaa on se sitten salilla, sulkapalloa pelatessa tai frisbeetä heittäen. Sitten välillä kun halua vaan rentoutua ja makoilla sohvalla ja lepäillä niin tulee paljon katottua futista varsinkin Valioliigaa ja toisinaan pelattua sitten kavereiden kanssa pleikkaria niin pystyy hyvin vaihtaan kuulumisia vaikka ei samalla paikkakunnalla asuisikaan.
Itselle kaikkein eniten tulee mieleen mahtava materiaali mitä on nähnyt PEPOn somessa. Vaikka viimevuonna en täällä pelannutkaan niin tiukassa seurannassa ollut useammastakin syystä ja on kyllä kateellisena saanut seurata että olisipa yhtä laadukasta materiaalia oman jengin somessa. No nyt on!
Mahtavaa olis nähdä sankoin joukoin yleisöä Kimpisellä kesällä! Voittamisesta tulee vielä kivempaa kun sitä on todistamassa enemmän silmäpareja!
VMH:n haastonurkkaukset jatkuvat! Tänään haastonurkkauksessa VMH:n yhteistyöurheilija Joona Rantala.
Haastonurkkauksen kirjoitushetkellä Nokian KrP taistelee Joonan johdolla salibandyn F-Liigan finaalipaikasta. Kevään Playoffkiiman keskellä Taipalsaarelta kotoisin oleva Joona kerkesi onneksi kuitenkin vastailemaan meidän kiperiin kysymyksiin. Mikä Joona on sitten miehiään? Pysyykö käsissä mailan lisäksi vispilä? Lue ja selvitä!
Joona Rantala, 23-vuotias tamperelainen. Pelaan salibandyä F-Liigassa Nokia KrP:ssä. Käytännössä koko elämä tullut salibandyä pelailtua ja ensimmäinen maila (vispilä) oli kädessä jo ennen kuin osasin kävellä. Pallona tuolloin toimi kananmuna, mutta onneksi se suht nopeasti vaihtui sählypalloksi, ja sitä tullut läiskittyä minkä kerkeää.
Tämän lisäksi tullut opiskeltua ylioppilaaksi ja mahdollisesti ensi syksynä koulunpenkille takaisin. Viimeiset neljä vuotta on aika lailla menty salibandyn ehdoilla ja nuorena ammattilaisena pyrkinyt kehittymään niin hyväksi pelaajaksi kuin vaan mahdollista.
Olen vahvimmillani intohimoni, urheilun, parissa. Tulevat opintonikin tulevat liittymään urheiluun osittain tämän takia. Tämän lisäksi koen olevani hyvä ihmisten kanssa, tulen toimeen kaikkien kanssa tosi hyvin ja olen helposti lähestyttävä.
Isoin asia salibandyssä on minulle se, että on kyse joukkueurheilusta. Saa kokea joukkueen kanssa yhdessä ne parhaimmat ja heikoimmat hetket. Tietysti nautin myös erittäin paljon maalinteosta ja voittamisesta, se on selvää. Tämän lisäksi jokapäiväinen joukkueurheiluun liittyvä koppielämä; samat jätkät, samat jutut ja pienet naljailut, yhteenkuuluvuus. Se toinen perhe mikä joukkueesta muodostuu.
Haastavimpana isot häviöt ja niiden käsitteleminen. Joukkueen tuki auttaa tässä toki erittäin paljon.
Voittaa suomenmestaruus Nokian KRP:n kanssa. Tavoitteenani on se, että minulla on urani jälkeen sellainen fiilis, että tämän paremmaksi pelaajaksi en olisi voinut millään tulla. Haluan tehdä asiat niin hyvin, että ei jää mitään jossiteltavaa. Haluan, että minut muistetaan urani jälkeen jatkuvasta kehittymisen halusta, periksiantamattomuudesta ja siitä että käänsin urallani jokaisen kiven.
Ihan ensiksi tulee mieleen Patric Huittinen. Sen lisäksi toki yhteiset kuvaukset mitä viimevuonna otettiin minun Instagramiin , erittäin laadukasta valo- ja videokuvaustuotantoa.
Tulemme tästä eteenpäin toteuttamaan haastonurkkauksia henkilöstömme lisäksi myös yhteistyöurheilijoistamme!
Seuraavaan haastonurkkaukseen istahtaa salibandyn pelaaja, VMH:n tuore kummipelaaja Juuli Hakkarainen. Mitähän yhteistyöurheilijamme Juuli ajattelee salibandystä sekä VMH:sta? Lukemallahan se selviää!
Juuli Hakkarainen, pelaan SaiPassa salibandya ja työskentelen ensihoitajana.
Hyökkäyspäässä ja kevään peleissä.
Parhaita asioita salibandyssä ovat nopeatempoisuus, monipuolisuus ja joukkue ympärillä.
Haastavinta on isojen /tärkeiden pelien häviäminen. Ja välillä töiden ja urheilun yhdistäminen.
Kevään unelmana olisi nähdä paljon katsojia urheilutalolle ja sarjanousu kotiyleisön edessä.
Paikallisuus ja laatu.
Kun Patric aloitti nuorena poikana salibandyn, niin olin silloin joukkueen yksi valmentajista. Ja nyt muutamia vuosia eteenpäin Patricin yritys sponsoroi miun pelaamista.
Kun rajoitukset sallii tulkaa katsomaan pelejä, teitä on kaivattu!
Seuraavana VMH:n haastonurkkaukseen istahtaa kuvakulmien mestari, valo- ja videokuvaaja Topi Lainio. Tämän päivän haastonurkkauksessa selviää mm. mistä Topi unelmoi ja mitkä ovat hänen vahvuutensa.
Topi Lainio, olen video- ja valokuvannut VMH:lla pääosin urheilun parissa nyt kolmen vuoden ajan.
Vahvuuksiani on luovuus ja monipuolinen näkemys varsinkin still-kuvauksessa. Koitan etsiä aina ne kuvakulmat ja tilanteet mitä muut eivät kuvaa.
Töiden ulkopuolinenkin aika kuluu useasti kameran kanssa luonnossa liikkuen ja villieläimiä sekä hienoja maisemia etsien. Kotona ollessa konsolipelaaminen pitää sormet vetreinä ja leffat antavat inspiraatiota ja ideoita kuvaamiseen.
Tulevaisuudessa toivon pääseväni kokemaan ja dokumentoimaan hienoja tapahtumia ja kuvaamaan tarunhohtoisia Pohjois-Amerikan urheiluliigoja.
VMH:ssa parasta on yhteisöllisyys ja kaikkien täysi panostus aina käsillä olevaan tilanteeseen.
Puhun mielummin kuvilla.
Kolmantena VMH:n haastonurkkaukseen istahtaa maailmanluokan livekuvaaja, alusta asti mukana ollut Joona Hänninen. Tämän päivän Haastonurkkauksessa tietenkin selviää se, mitä ajatuksia VMH:n pitkäaikaisen luottomiehen päässä liikkuu.
Olen Joona Hänninen ja VMH:lla työtehtäviini on nyt 4 vuotta kuuluneet livetuotantojen kuvaus.
Työpäiväni alkaa yleensä iltapäivällä 14-15 aikaan kun tuotantoauto liikahtaa Lappeenrannasta kohteena jokin lähialueen urheilutapahtuma.
Perillä kamerat pystyyn sekä kuva ja äänet minttiin lähetystä varten. Livelähetykset kestää muutaman tunnin, jonka jälkeen tavaroiden purku ja kohti kotia.
Työpäiväni loppuu yleensä puolilta öin.
Vahvuuteni töissä on oma urheilu (penkkiurheilu) tausta, jonka ansiosta tiedän lajeista paljon ja saan kuvan näyttämään hyvältä lähetyksissä. Pystyn myös aika hyvin ennakoimaan pelien tapahtumia, joka auttaa kuvaamisessa. Olen myös vuosien aikana oppinut käyttämään erilaisia kameroita ja pikkuhiljaa tiedän miten ne toimii.
Työn ulkopuolella harrastan urheilua monipuolisesti. Kesällä tulee pyörittyä ympäri suomea heittämässä frisbeegolffia ja talvella neppailen jääkiekkoa. Valmennan myös Saipan alle 18-vuotiaita jääkiekossa.
Unelmana on tulevaisuudessa tehdä työtä urheilun parissa.
Ylivoimaisesti parhaat työkaverit, heidän kova työmoraali sekä kehittymisenhalu.
Paukkumaissit mikroon, näköradio päälle, löhötuolista mukava asento ja nauttimaan maailmanluokan livetuotannoista 🙂
Toisena VMH:n haastonurkkaukseen istahtaa toimiston uusin tulokas. Jalkapallokentiltäkin tuttu hahmo, joka tätä nykyä toimii myös VMH Productions Oy:n kulisseissa aivan jossain muussa roolissa, kun kameran takana.
Olen Eetu Suoraniemi ja vastaan VMH:lla markkinoinnista sekä myynnistä. Pyrin olemaan parhaani mukaan myös Patricin tukena kehittämässä VMH:n liiketoimintaa ja tuomaan uusia näkökulmia aiheeseen kuin aiheeseen.
Työpäiväni ovat tosi erilaisia, mutta toimistolla koneella tulee aika paljon oltua työpäivien aikana. Useimmiten aloittelen työt 9 maissa, mutta myös iltavuoroja tulee välillä tehtyä. Työpäiväni koostuvat pääosin VMH:n sekä meidän asiakkaiden markkinoinnin suunnittelusta ja toteutuksesta, myynnistä sekä uuden ideoinnista. Toki tulee myös autettua pienyritykselle tyypillisten juoksevien asioiden hoidossa.
Vahvuuksiani töissä ovat monipuolisuus, luovuus ja hahmotan kokonaisuuksia hyvin. Tämän lisäksi olen erittäin luotettava, kurinalainen mutta silti rento työkaveri!
Hyvin olen saanut jutun juonesta kiinni, ja innolla kohti tulevaa. Alussa panostettiin siihen, että pääsen rauhassa tutustumaan VMH:n toimintatapoihin ja Patricilta olen saanut sen tuen mitä olen tarvinnut. Tulevaisuuden tavoitteet ovat selkeänä mielessä ja hyvällä meiningillä painetaan eteenpäin!
Työn ulkopuolella nautin vapaa-ajasta perheen ja ystävien kanssa. Urheilua tulee kulutettua aika lailla kaikissa sen muodoissa. Pelaan itse jalkapalloa ja tykkään käydä ulkoilemassa mm. frisbeegolfin parissa. Tällä hetkellä vapaa-aikaa kuluu kiitettävästi myös ensiasunnon remontin parissa.
Unelmoin asumisesta Saimaan rannalla perheeni kanssa. Tämän lisäksi toivon, että saan tulevaisuudessakin tehdä elannoksi sellaista työtä, josta nautin.
VMH:ssa parasta on porukan työmoraali ja kehittymisen nälkä. On myös mahtavaa päästä tekemään yhteistyötä laajasti eri aloilla toimivien yritysten kanssa päivittäin. Tämän lisäksi nautin siitä, että pääsen tekemään itselle mielekästä työtä ja pystyn vaikuttamaan oman työpäiväni kulkuun.
Lyhyesti sanottuna, tukekaa paikallisia yrityksiä ja seuroja. Laadukas paikallinen yhteistyö vie kaikkia ja kaikkea eteenpäin.
Patric Huittinen – Better Or Nothing
Raotetaan hieman VMH:n perustajan hämyistä verhoa kuvien ja kulissien takaa tekstin muodossa. VMH:n haastonurkkauksen ensimmäisessä haastattelussa mies VMH Productions Oy:n takana.
Olen Patric Huittinen, Lappeenrannassa majaileva yrittäjä sekä VMH Productions Oy:n perustaja. Yrittäjänä minulla on matkaa tullut nyt neljä vuotta, ja kuvaushommia on tullut tehtyä noin seitsemän vuotta.
Vahvuuksiani ovat joustavuus, asiakaspalvelu, paineensietokyky ja halu tehdä koko ajan parempaa työtä asiakkaille.
Työn ulkopuolella, kun työkiireiltä kerkeää, minut löytää useasti Suomen Kauneimmalta golfkentältä eli Viipurin Golfin Tuosan kentältä.
10 vuotta salibandyä tuli itse pelattua ja leikkauspöytien kautta pelaaminen ei ollut enää sillä tasolla mahdollista, millä olisin halunnut. VMH sai alkunsa siitä, kun entinen valmentaja soitti ja kysyi jos alkaisin heille tekemään vähän somemarkkinointia sekä kuvailemaan. Hallilla kuitenkin tuli pyörittyä muutenkin, niin ajattelin että miksipä ei. Siitä se homma alkoi sitten kasvamaan pikkuhiljaa.
Edelleen kasvavana yrityksenä, missä on huippuporukka tekemässä kovalla työmoraalilla töitä asiakkaille.
Yksikään päivä ei ole samanlainen. Välillä on pitkiäkin päiviä, mutta myös vaihtelevia ja mukavia.
Better Or Nothing
VMH PRODUCTIONS OY
